Silmäni ovat aivan punaiset ja kurkkuni on kipeä...

Taasko? ei voi olla, olinhan jo viimeviikolla maanantai iltana pienoisessa kuumeessa ja syyskuunlopulla viikon korkeassa kuumeessa. Vituttavaa sinäänsä, koska nyt on itsenäisyyspäivä ja muutakin ja sitten kun ei voi haistaa mitään tai saatika maistaa! Tätä en halunnut. Tylsistyn kotona, pitäisi lukea kokeisiin. Ei huvita. Silmiin sattuu, nenä tukossa ja kurkku heeee'elvetin kipeänä, joten hyvää itsenäisyyspäivää.

Näin taas tämä päivä meni, tai siis koko viikko.

''Mitä? Missä, häh?'' Huoh, minua ahdistellaan koneella. Ei, ei turkkilaiset miehet vaan 10-vuotias neljäsluokkalainen viereisestä koulusta. Olin siellä tet:ssä ja johan se löysi minut facebookista ja nyt ahdistelee mesessä, käyhän se näinkin. Ulkona on sellainen sää jota olen nyt pitkään toivonut♥ ei enään mustaa ja märkää vaan kylmää, poutaista ja lunta :)

Olen iloinen ja oma itseni taas :)

Nananana everyday...

Olen kahtena viimepäivänä mennyt kouluun oikein ihanassa kunnossa. Minkäs teet kun olet maanantaina ihanassa kuumeessa, koulussa. Mitä nyt teen? Olin koulupäivän koulussa ihan mukavassa päänsäryssä ja nenä tukossa. Olen mahtavassa kunnossa. Oloani helpotti se, kun sentään kaijuttimet saatiin toimimaan ihanasti pitkän hilkaiselon jälkeen.

1. Yksi (1) sana joka kuvaa parhaiten oloasi
- Väsynyt.

päätelkää siitä....

Klick, klick ja snäp, snäp....

Viikko meni täysin pimennossa ja vittuuntuneena, mitä hyödyin tästä? Sen, että kun käy yhdeksältä nukkumaan, jaksaa olla seuraavan päivänä pirteämpi, mutta myös erittäin ärsyyntynyt. En tiedä mistä se johtuu, enkä tiedä miksi 'ylpeilen' sillä, mutta se on totta: En ollut kovin iloinen tällä viikolla. Olin paremmalla tuulella perjantaina, mutta lauantai iltana kotona se vitutus alkoi. Perjantaihin siis, juhlittiin kaverini synttäreittä päivää aikaisemmin ja menimme elokuviin. Mutta, nyt minun hermojani vetää kireälle pikkuveljeni, joka ihanasti ja kullannuppumaisesti, tottelee jos pyydän häntä soittamaan tuota kosketinta hiljemmin, mutta ei! En jaksa kuunnella, kun hän ei osaa soittaa! Duh, en jaksa nyt, joten menen tekemään jotain parempaa tai sitten menen torkkumaan sohvalle.

P.s Nyt laitan tänne niitä kuviakii, joten:

HAH!!

vituiksi meni.

Snäp, Snäp..

Kouluun, kotiin, kouluun,kotiin....Tälläinen on siis viikkoni, eikö olekkin tylsää? Minulla ei siis ole oikein mitään kirjoitettavaa viikosta tai mistään muustakaan, koska elämäni menee tällä hetkellä yksittoikkoisen ja erittäin epäilyttävän samanlailla. Nyt ei ole kuin tiistai niin en jaksaisi mennä kouluun, saatika olla siellä. Ja vielä kun ei ole ulkona talvea, valoisaa ja korkeita pakkasia. Se pistää mielen alleppäin. Mutta toivotaan, että viikkoni ei mene matelemalla vaan mukavissa merkeissä.

Never say never

Koin taas elämyksen ja palapelin palat tulevaisuuden suhteen hajosivat, joten ei minun auttanut muutakuin koota uudelleen palat selkeäksi kuvaksi. Unelmien ja tulevaisuuden uudelleen miettiminen on jännää touhua. Voi suunnitella ihan mitä haluaa, mutta kyllä, valitettavasti kaikki ei aina toteutudu vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi. Toiset unelmat voivat olla niin päättömiä, että niitä ei edes kehtaa sanoa, koska ihmiset luulevat että heitit mahtavan vitsin. Mutta mikä parasta, ainakin saan tukea perheeltäni, silloin kyllä, kun ne menevät jossain määrin tavoiteltavissa ja mahdollista toteuttaa. Mutta nyt kun on jonkuin verran selvä kuva tulevaisuudesta, on helpompi ajatella mitä ammattia tai ainetta pitää korottaa, että haavet on mahdollisia. On vaikea ymmärtää välillä, että nyt on 'aika' tehdä päätös ja jatkaa sillä päätöksellä elämääni siihen suuntaan mihin sen haluan menevän. Haluan sanoa ennenkuin lähden töllöttämään teeveä: Pitää olla pentu ja uskoo mahdottomiinkin asioihin, ties vaikka toteutuuki (ainakin uskon niin)