Näin taas tämä päivä meni, tai siis koko viikko.

''Mitä? Missä, häh?'' Huoh, minua ahdistellaan koneella. Ei, ei turkkilaiset miehet vaan 10-vuotias neljäsluokkalainen viereisestä koulusta. Olin siellä tet:ssä ja johan se löysi minut facebookista ja nyt ahdistelee mesessä, käyhän se näinkin. Ulkona on sellainen sää jota olen nyt pitkään toivonut♥ ei enään mustaa ja märkää vaan kylmää, poutaista ja lunta :)

Olen iloinen ja oma itseni taas :)

Nananana everyday...

Olen kahtena viimepäivänä mennyt kouluun oikein ihanassa kunnossa. Minkäs teet kun olet maanantaina ihanassa kuumeessa, koulussa. Mitä nyt teen? Olin koulupäivän koulussa ihan mukavassa päänsäryssä ja nenä tukossa. Olen mahtavassa kunnossa. Oloani helpotti se, kun sentään kaijuttimet saatiin toimimaan ihanasti pitkän hilkaiselon jälkeen.

1. Yksi (1) sana joka kuvaa parhaiten oloasi
- Väsynyt.

päätelkää siitä....

Klick, klick ja snäp, snäp....

Viikko meni täysin pimennossa ja vittuuntuneena, mitä hyödyin tästä? Sen, että kun käy yhdeksältä nukkumaan, jaksaa olla seuraavan päivänä pirteämpi, mutta myös erittäin ärsyyntynyt. En tiedä mistä se johtuu, enkä tiedä miksi 'ylpeilen' sillä, mutta se on totta: En ollut kovin iloinen tällä viikolla. Olin paremmalla tuulella perjantaina, mutta lauantai iltana kotona se vitutus alkoi. Perjantaihin siis, juhlittiin kaverini synttäreittä päivää aikaisemmin ja menimme elokuviin. Mutta, nyt minun hermojani vetää kireälle pikkuveljeni, joka ihanasti ja kullannuppumaisesti, tottelee jos pyydän häntä soittamaan tuota kosketinta hiljemmin, mutta ei! En jaksa kuunnella, kun hän ei osaa soittaa! Duh, en jaksa nyt, joten menen tekemään jotain parempaa tai sitten menen torkkumaan sohvalle.

P.s Nyt laitan tänne niitä kuviakii, joten:

HAH!!

vituiksi meni.

Snäp, Snäp..

Kouluun, kotiin, kouluun,kotiin....Tälläinen on siis viikkoni, eikö olekkin tylsää? Minulla ei siis ole oikein mitään kirjoitettavaa viikosta tai mistään muustakaan, koska elämäni menee tällä hetkellä yksittoikkoisen ja erittäin epäilyttävän samanlailla. Nyt ei ole kuin tiistai niin en jaksaisi mennä kouluun, saatika olla siellä. Ja vielä kun ei ole ulkona talvea, valoisaa ja korkeita pakkasia. Se pistää mielen alleppäin. Mutta toivotaan, että viikkoni ei mene matelemalla vaan mukavissa merkeissä.

Never say never

Koin taas elämyksen ja palapelin palat tulevaisuuden suhteen hajosivat, joten ei minun auttanut muutakuin koota uudelleen palat selkeäksi kuvaksi. Unelmien ja tulevaisuuden uudelleen miettiminen on jännää touhua. Voi suunnitella ihan mitä haluaa, mutta kyllä, valitettavasti kaikki ei aina toteutudu vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi. Toiset unelmat voivat olla niin päättömiä, että niitä ei edes kehtaa sanoa, koska ihmiset luulevat että heitit mahtavan vitsin. Mutta mikä parasta, ainakin saan tukea perheeltäni, silloin kyllä, kun ne menevät jossain määrin tavoiteltavissa ja mahdollista toteuttaa. Mutta nyt kun on jonkuin verran selvä kuva tulevaisuudesta, on helpompi ajatella mitä ammattia tai ainetta pitää korottaa, että haavet on mahdollisia. On vaikea ymmärtää välillä, että nyt on 'aika' tehdä päätös ja jatkaa sillä päätöksellä elämääni siihen suuntaan mihin sen haluan menevän. Haluan sanoa ennenkuin lähden töllöttämään teeveä: Pitää olla pentu ja uskoo mahdottomiinkin asioihin, ties vaikka toteutuuki (ainakin uskon niin)

Viikko kerrallaan ja kohtahan on joulu ja uusivuosi

''Kaikki diskohympytys ja radiost kuuluva musiikki on ihan paskaa'' puhuu eräs sama tuttuni, yllätys! Alkoi oikeasti ottamaan päähän, koska en saa kuunnella musiikkia mistä tykkään, vaan pitäisi kuunnella samaa bändiä kuin hän, että olisin edes vähän kivempi tai hauskempi. Tuo asia saa hermoni kireälle ja tekesi mieli purra paidan helmaa pitääkseen kiukun poissa. En myöskään pidä ihmisessä sitä piirettä jos aikoja sitten sanoo ''En pidä pinkistä'' ja jos nyt sanoo ''kyll pinkki on mukava väri'' tuttuni alkaa heti selittämään kuinka olin aikaisemmin sanonut toista ja tehnyt sitä ja tätä. Jestas, eikö mielipiteitä enään muuttaa? Kohti joulua ollaan menossa ja nyt itseänikin rupeaa ''masentamaan'' että mitä sitä tekisi jouluna. Jaaha, siinäpä vasta pulma. Olen viettäny joka ikisen uuden vuoden perheeni kanssa kotona (paitsi yhden Arabiemiriraateissa ja sielläkään ei ollut ilotulitusta ://) nyt haluaisin kokeilla oikeasti jotain erillaista mitä tähän asti, mutta kuitenkin tää uhoaminen menee siihen, kun lojun kotona dataamassa ja kirjottelemassa tänne ''yhyyy, kukaa ei oo mun kaa'' Se on juuri asiassa huonopuoleni, olen kova suunnittelemaan asioita, mutta jos joku ihminen ei ole potkimassa persuksille, asia jäisi ja saisin myöhemmin pahan mielen, koska en saanut asiaa vietyyn eteenpäin. Nyt osaan suhtautua asioihin pienellä varauksella ja hiljalleen suunnittelulla, enkä vain totea ''Jesh, näin me tehdään se'' Näissä tunnelmissa lähden kehittämään itseäni komedian parissa.

Huoh...

''EI,ei,ei,ei, älä lagaa pliiis!'' Kuuluu huoneestani tällä hetkellä. Minkäs teet kun 1. Netti on hidas (minkä sen EI pitäisi olla) 2. Sivu on ylikuormittunut aivan mielettömästä katsoja määrästä, sanottakoon sivu mitä katson on erittäin kuuluisan laulajan...virallinen sivu? No ainakin siellä on uusin musiikkivideo, muusta en tiedä. Itseäni harmittaa se, etten mennyt hänen keikalleen vaikka olisin halunnut. Innostus ei silloin aivan riittäny, mutta nyt olisin halunnut mennä keikalle, mutta ei, voin syyttää ainoastaan itseäni.
Toivottavasti kys. laulaja tulisi popittamaan suomeen myöhemminkin, vaikka ensiviikolla sopisi hyvin.Koska en pysty katsomaan mahtavaa musiikkivideota, tyydyn kuuntelemaan ilman kuvaa. No, pystyinkö katsomaan itseäni peilistä tänään, ylläripylläri: en. Minulla on vaikka kuinka paljon ''Haluaisin olla...''  asioita. Monessa paikassa lukee ''On ihminen joka haluaisi olla kuin sinä..'' Jes, empä oikein usko. No tänään en kestänyt _taaskaan_ erästä ihanaa henkilöä, josta en kestä erossa olla hetkeäkään! ikävää sinäänsä, että se on iki ainoalla tunnilla kanssani, paitsi valinnaisaineissa. Mutta koska tämä ilta ei mennyt kuten halusin (eli: musiikkivideon 100% tölläys,vaan sen kanssa tappeleminen) taidan mennä tästä suihkuun ja nukkumaan. Hyvää yötä.

Siinä se viikonloppu taas meni ja ihana nukkumisrytmi...

Näin se viikonloppu taas meni. Ihana rytmini (Lue: Nukkumisessa) meni ihan sekaisin. Aamulla 8.30 kouluun ja vielä 23.11 täällä kirjoittelen höpötyksiäni mitä kukaan ei jaksa lukea. Palataampa tähän päivään, mitä tein? Suoraan sanottuna: En mitää! Ja olen erittäin ylpeä siitä, koska nukuin kahteentoista. Mutta sekin vähäinen nukkuminen kärsi kun ihana ystäväni pommitti minua tekstiviesteillä. Joten puhelimeni tippui loppujenlopuksi sängyn alle ja jätin sen sinne. No sitten kaverini tuli meille ja meidän PITI tehdä tutkielmaa, tehtiinkö? ei. No sitten olikin jo harkkojen vuorot ja kävelen paikanpäälle ja saan iloisesti todetta, että ''no kiva, kiinni'' U-käännös ja takaisin kotiin, oli nopea reissu. Olin tänänään taas tosi huonolla päällä, enkä tiedä miksi. Tänään en pystynyt katsomaan itseäni ollenkaan peilistä, koska en vain sietänyt nähdä kasvojani tänään. Huomenna taas ehkä voi tai en.

Kun on money saa honey...

-mikä on?
-ei honey, kun ei ole money jne..
Oikeasti, kuka tuota paskaa jaksaa kuunnella? Radiosta ei enään edes kuule kunnon musiikkia, kun siellä vain toistetaan teko pirteitä- mainoksia. Menetin hermoni tänään kokonaan. Siitä aikaisempi kireä- oloni johtui ja tänään oli piste ii:n päälle. Ja vielä koulukaverin vituttava käytös saa hermoni kireälle. En ymmärrä mikä ihmisiä vaivaa? Olenko vain sellainen, että haluan kaiken mennä oman mieleni mukaan? EN! murrrrrrrr...nyt taas en kestä tuttuani ollenkaan, niin ärsyttävä aina. Okei, kyllä se myös johtuu asennoitumisesta kys. ihmiseen ja yleensä, mutta kyllä rajankin on mentävä jossain.
  Aamulla on kiva kävellä vaatekaapin ovelle, katsoa ja miettiä ''Mitäs epäkivaa laittais tänään päälle''
Kyllä, en pidä siitä, että en ole ''muodikas'' Alkaa vituttamaan, kun haluaa jotain, mutta...Mitä selitän? Nyt olen vitun huonolla päällä ja mikään ei voi piristää minua(paitsi paras musiikki, ehkä) Vaikea myöntää, mutta blogin kirjoittaminenkin ärsyttää minua suunnattomasti, minkäs teet, kun olen näin paska luonteinen ja ihminen...

En keksi otsikkoa just nyt

On ollut tänään outo päivä tai siis tämä koko viikko on ollu ihan outo. Siis olo on sellane, etten osaa selittää. Toisaalta oon tosi ärsyyntynyt, mut sitteko ku kuuntelee musiikki tekee mieli lähtee jonnekki juhlii. Mutta ei, koska olen kiltti pikku enkeli, joka ei tee ikinä mitään ja lojuu vaan kotona. No, haluanko olla sellane? En. Haluun olla minut itseni kanssa, pystyn myötämään, että itsetuntoni ei ole mitään huippuluokkaa, mutta olen kehittynyt, enkä ota kaikkea itseeni. Asiaa ei auta yhtään, että koulukaverini riidellessä mesessä alkaa haukkumaan ulkonäköäni, johon en ikinä alentuisi tekemään samoin hänelle. Välillä on päiviä jolloin voin huolettomasti katsoa itseäni peilistä, mutta tosia asiaa ei pääse karkuun; En pidä itsestäni. Mutta jos joku sanoo jotain positiivista, en usko häntä tai en ole vakuuttunut, että sanooko hän sen tosissaan vai ei. Taidan olla tylsä nuori, kun en hillu kaupungilla kännissä ja muuta vastaavaa TAI olen tarpeeksi viisas ja kunnolla kasvatettu, että tiedän kun tekee jotain väärin ja mitä siitä seuraa.  Uskon jälkimmäiseen. Minulle tuli heti parempi mieli, kun pääsi kuuntelemaan lempi kappaleitaan ja 'jammailemaan'. Haluan edes kerran irrotella kunnolla ja kokea millaista on oikeasti kun on 'vitun kova krapula' tai sitten en halua edes tietää ja odotan kun olen tarpeeksi vanha.

Vai että tälläinen perhe...tai siis päivä.

Nyt tässä ei ole mitään mailmaa mullistavaa tapahtunut, mitä nyt samassa paskassa pyöritään koko ajan. Aina sama kuvio: kouluun -> koulussa -> kotiin, tuotahan voisi kutsua KKK-päiväksi. En ole huonolla päällä, enkä varsin hyvälläkään, mutta olen silti onnellinen. Mutta minulta puuttuu jotain, mutta mitä? Läheisyys? 10 keskiarvon todistus? Päätöksiä tulevaisuuden suhteen tai nykyhetken? Rahaa? Tavaraa? Vai se että rakas (toinen) siskoni ei asu samassa kaupungissa kanssani? Ei, minulta ei puutu mitään, olen vain huonomalla päällä tänään. Kellojen siirtäminen ei auttanut yhtään, vaan sai minut tuplasti väsyneemmäksi, kuin sunnuntaina ja koulu päivä tuntui kuin olisi menny kiveä hitaammin. Toivottavasti huominen päivä olisi valoisampi ja toivoin myös että Marraskuun ensimmäinen blogi merkintä olisi ollut samalla iloisempi.
-----------------------------
Nyt kun kirjoitan kaiken sekasorron ja riitelyn jälkeen, meidän pihalle kaarsi ihanan punainen AUTO!
Auto ja uudet muutokset saivat mieleni paremmaksi ja iloisemmaksi, mutta se ei muuttanut tosi asiaa, kaipaan niitä asioita mitä minulta puuttuu, esimerkiksi läheisyyttä. Saan perheeltäni, mutta se ei riitä, haluan ihmisen jolle voin avautua kaikesta ja luottaa häneen ja kaikkea, mutta olen vasta 15-vuotias, onhan minulla aikaa etsiä sellainen :))