Nyt tässä ei ole mitään mailmaa mullistavaa tapahtunut, mitä nyt samassa paskassa pyöritään koko ajan. Aina sama kuvio: kouluun -> koulussa -> kotiin, tuotahan voisi kutsua KKK-päiväksi. En ole huonolla päällä, enkä varsin hyvälläkään, mutta olen silti onnellinen. Mutta minulta puuttuu jotain, mutta mitä? Läheisyys? 10 keskiarvon todistus? Päätöksiä tulevaisuuden suhteen tai nykyhetken? Rahaa? Tavaraa? Vai se että rakas (toinen) siskoni ei asu samassa kaupungissa kanssani? Ei, minulta ei puutu mitään, olen vain huonomalla päällä tänään. Kellojen siirtäminen ei auttanut yhtään, vaan sai minut tuplasti väsyneemmäksi, kuin sunnuntaina ja koulu päivä tuntui kuin olisi menny kiveä hitaammin. Toivottavasti huominen päivä olisi valoisampi ja toivoin myös että Marraskuun ensimmäinen blogi merkintä olisi ollut samalla iloisempi.
-----------------------------
Nyt kun kirjoitan kaiken sekasorron ja riitelyn jälkeen, meidän pihalle kaarsi ihanan punainen AUTO!
Auto ja uudet muutokset saivat mieleni paremmaksi ja iloisemmaksi, mutta se ei muuttanut tosi asiaa, kaipaan niitä asioita mitä minulta puuttuu, esimerkiksi läheisyyttä. Saan perheeltäni, mutta se ei riitä, haluan ihmisen jolle voin avautua kaikesta ja luottaa häneen ja kaikkea, mutta olen vasta 15-vuotias, onhan minulla aikaa etsiä sellainen :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti