Tänään on taas tälläinen päivä...

Astun kotiin ja vien tarvikkeita kuivumaan ''voiii paska'' tulee ajateltua, kun huomaa jättäneensä kaikki tavarat paikkaan, jonne niiden ei pitäisi kuulua. No, väsymys pukkaa painamaan päälle ja tätä kirjoittaessakin pää meinää kerta toisensä jälkeen osua näppäimistöön. Mitä väliä, vaikka nukahtaisin tähän ja jatkaisin koisimista aamuun asti, se ei vaikuta minuun olenkaan, mutta toisiin kyllä. Haluan tänne talven, jolloin voi kävellä ulkona lunta sataessa ja kuunnellessa, kun lumi narisee jalkojen alla. Mutta nyt on vain koleaa, märkää ja väsyttävää. Talvella pirteä ja kylmä talvi-ilma piristää ja raikastaa mielen, mutta tälläisenä aikana, syksyllä, tekisi mieli vain käydä nukkumaan ja nukkua talveen asti ja herätä pirteänä ihanaan valkoiseen jouluun. Kamppailen vieläkin eri vaihtoehtojen välillä, miten saisin asian kehittymään eteenpäin. Mutta, koska unohdin kaikki tavarani väärään paikkaan ja nukahdan pystyyn, lopetan kirjoittamisen tältä päivältä, Hyvää yötä!

What ya thinking...

Miltä tuntuisi herätä kymmenen aikaan aamulla siihen, kun kuuluu kauhenlaista kolinaa ja melskettä. Sitten menet väsyneenä takaisin nukkumaan ja kahdentoista aikaan heräät siihen, että olohuoneessa huudetaan kilpaa. Silloin tekisi itse mieli mennä mukaan ja huutaa ''Turvat tukkoon'' Lauantai iltapäivästäni meinasi tulla kaaottinen, kun riitely on nykyään arkipäivää pikkuveljeni kanssa. Päivän pelasti ystäväni, joka kuin telepaattisesti lähetti oikeat sanat oikeaan tilanteseen. Minulla on paineita tulevaisuutta kohtaan ja joka päivä yritän ratkaista tilannetta. Ensiksi tulee aivan mahtava idea, mutta muutaman päivän sisällä lauta keikahtaa toiseen suuntaan ja olen taas yksin mailmassani jossa haluan kaiken olevan selkeässä järjestyksessä. Välillä toivoisin, että vanhempani tekisivät päätöksen puolestani ja joutuisin elämään sen kanssa, mutta ei, päätös on minun tehtävä itse. Lautani ei varmaan lähiaikoina pysy tasapainossa ennenkuin osaan tehdä päätöksen, aikuistua ja tietää mitä tahdon elämältäni.

Todos tenían completa

Voi perkele! Kahjahtaa ilmoille, kun jäätelö tippuu lattialle ja nauru säestää huoneen. Mutta ei näin, lopun ei pitnyt mennä niin. Mutta virheitä sattuu kaikille ja sille ei mahda mitään. Opinko asiasta jotain? Voi kyllä.
Päivässä olikin paljon positiivista, mukavaa touhuamista ja varsinkin sääntöjen rikkominen oli siistiä. Olen tyytyväinen ja iloinen, koska uskallan ja voin tehdä asioille jotain. En enään pelkää, en ole ujo, jos joku sanoo minusta jotain voin nauraen todeta, että 'jaa'  Mutta en ole myöskään kova kuin kivi, jos joku haukkuu päin naamaa, sattuuhan se, mutta sitä voi olla ajattelematta vähemmin ja nauraa enemmin asialle. Myönnän, että elättelen välillä liikaa toiveita tulevaisuuden suhteen, mutta en ammatissa, vaan aivan toisessa asiassa. Minulla ei ole kokemusta asisasta, mutta eiköhän sitä kerry jos tarpeeksi yritän ja haluan. Entäs jos en uskalla ja teen itsestäni idiootin näköisen ja pilaan kaiken? Minun ei pitäisi ajatella niiin, koska haluan sitä. En osaa lukea ajatuksia, vaikka siitä olisikin paljon hyötyä. Sain selvitettyä asian henkilön kanssa, johon en valitettavasti voi 100% enään luottaa, mutta mitä sitten? Syy ei ole minun, vaan hänen joka ei pystynyt pitämään asiaa itsellään, vaan kertomaan heti kuin itselleen sopii. Ihan sama, sanon vain. Todos tenían completa.

La vita è vita

Välillä on aikoija jolloin kaikki menee täydellisesti, liian täydellisesti. Sitä miettii miksi on sellaisia ns. ajanjaksoja. Se on rasittavaa, tekisi vain mieli mennä junaradalle ja huutaa silloin kun juna menee ohi (kuten elokuvassa ''sisko tahtoisin jäädä'') Juuri kuin luulin kaiken olevan täydellistä, huomaa ongelmat ja yrittää päästä niistä eroon tai kieltää niiden olemassa olonsa. Näin kävi siis minulle. En avaudu asiasta enempää, mutta kuitenkin haluaisin avautua edes jollekkin: äidille, iskälle, sisaruksille. En usko, että he ymmärtäisivät. Toistavat vain samaa: Kyllä kaikki selviää. Haluan sitä! Haluan, että kaikki palautuisi ennallensa, mutta miten voi, kun toinen ei ole luottamuksen arvoinen. On elämässä silti jotain ihanaa, mistä voi olla onnellinen. Ihana harrastus jossa on parhaimmat ihmisest ikinä tai ihana perhe ja lemmikki, niistä ''asioista'' voi iloita ja olla onnellinen. Kyllä kaikki selviää, kai, Credo di sì.

JEBOUUUU!

Jeah, oon nyt 15 <33 En päässy teoriakoetta läpi ja sen takii oon surullinehh :'< Demis ollaa iha paniikis jos vahingos painetaa FB- suosittele nappia. OMG, siis miks joka paikas pitää olla facebook. En ymmärrä......no jaa ite ku en elä fb:n ympärillä nii mitä mie siihe mtn. sanomaa...Saan pitää nelosille perjantaina kuvistunnin :DDD Siel on ihana tyttö joka sanoo magnaa vaik se on mangaa<33 Mut anyway, tytöt haluu et opetan niit piirtää mangaa ja sit mitä mie opetan pojille? no jaa..Ahi voi pitää huolen siitä =3=

Hengitä sisään, hengitä ul...

Tänää alko Tet- juttu <3 Oon nelosluokkalaisten avustajana ja ne on niin sulosii :)) Saan pitää niille Ahin kanssa maanantaina uskonnon tunnin :)) Kerrotaa mitä riparil opetellaa jne. Huomenna teoriakoe -3- miteköhä se huomen menee? HYVIN!Uaaaah, kauheeet paineet :D Voisin itseasias tehä tänne uuden tausta/ teeman. Tää alkaa jo kyllästyttää :D P.S ne neloset halus et piirrän niille...awwws<3 joo meen piiirtääää heips.