La vita è vita

Välillä on aikoija jolloin kaikki menee täydellisesti, liian täydellisesti. Sitä miettii miksi on sellaisia ns. ajanjaksoja. Se on rasittavaa, tekisi vain mieli mennä junaradalle ja huutaa silloin kun juna menee ohi (kuten elokuvassa ''sisko tahtoisin jäädä'') Juuri kuin luulin kaiken olevan täydellistä, huomaa ongelmat ja yrittää päästä niistä eroon tai kieltää niiden olemassa olonsa. Näin kävi siis minulle. En avaudu asiasta enempää, mutta kuitenkin haluaisin avautua edes jollekkin: äidille, iskälle, sisaruksille. En usko, että he ymmärtäisivät. Toistavat vain samaa: Kyllä kaikki selviää. Haluan sitä! Haluan, että kaikki palautuisi ennallensa, mutta miten voi, kun toinen ei ole luottamuksen arvoinen. On elämässä silti jotain ihanaa, mistä voi olla onnellinen. Ihana harrastus jossa on parhaimmat ihmisest ikinä tai ihana perhe ja lemmikki, niistä ''asioista'' voi iloita ja olla onnellinen. Kyllä kaikki selviää, kai, Credo di sì.