Voi perkele! Kahjahtaa ilmoille, kun jäätelö tippuu lattialle ja nauru säestää huoneen. Mutta ei näin, lopun ei pitnyt mennä niin. Mutta virheitä sattuu kaikille ja sille ei mahda mitään. Opinko asiasta jotain? Voi kyllä.
Päivässä olikin paljon positiivista, mukavaa touhuamista ja varsinkin sääntöjen rikkominen oli siistiä. Olen tyytyväinen ja iloinen, koska uskallan ja voin tehdä asioille jotain. En enään pelkää, en ole ujo, jos joku sanoo minusta jotain voin nauraen todeta, että 'jaa' Mutta en ole myöskään kova kuin kivi, jos joku haukkuu päin naamaa, sattuuhan se, mutta sitä voi olla ajattelematta vähemmin ja nauraa enemmin asialle. Myönnän, että elättelen välillä liikaa toiveita tulevaisuuden suhteen, mutta en ammatissa, vaan aivan toisessa asiassa. Minulla ei ole kokemusta asisasta, mutta eiköhän sitä kerry jos tarpeeksi yritän ja haluan. Entäs jos en uskalla ja teen itsestäni idiootin näköisen ja pilaan kaiken? Minun ei pitäisi ajatella niiin, koska haluan sitä. En osaa lukea ajatuksia, vaikka siitä olisikin paljon hyötyä. Sain selvitettyä asian henkilön kanssa, johon en valitettavasti voi 100% enään luottaa, mutta mitä sitten? Syy ei ole minun, vaan hänen joka ei pystynyt pitämään asiaa itsellään, vaan kertomaan heti kuin itselleen sopii. Ihan sama, sanon vain. Todos tenían completa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti